Lukuvuosi 2012 on käynnistynyt kiihkeän kiivastahtisena. Välillä tuntuu, ettei löydä mitään lukemista, nyt taas on vino pino teoksia odottamassa lukijaansa.

Odotettu Joel Haahtela löysi kirjaston hankinnassa-listalta varauksen kautta kirjapinoon. Traumbach on pienoisromaani "viattomille ja viallisille". Tuttuun Haahtela-tyyliin unenomainen Traumbach kertoo nuoresta miehestä, Jochenista, joka "saapuu kaupunkiin 17. kesäkuuta kello kolmen maissa iltapäivällä". Jochen etsii miestä nimeltä Traumbach, osoite Johannes-Dick-Strasse 13, kaupungin nimeä ei kerrota. Itä-Saksassa, DDR:ssä, vihjeiden perusteella kuitenkin ollaan, koska niin monet asunnot ovat tyhjentyneet asukkaiden häivyttyä "länteen".

Jochenista saamme tietää vain vähän. Taskussa hänellä on Frankfurter Allgemainen pressikortti. Vielä vähemmän tiedämme Traumbachista. Tämä on töissä rakennusvirastossa, mutta Jochen ei häntä tavoita.

Pikku hiljaa teoksen tunnelma muuttuu epätodelliseksi. Asiat pakenevat. Kertoja pitää tarinaa koossa. Kertojan ääni on kuuluva, lempeä, pölösmäinen: Nuku nuori Jochen, nuku nurmilintu. Lepää rauhassa ja kerää voimia, huomenna on taas uusi päivä. Ehkä maailma tarvitsee sinua ja sinä maailmaa. Mieli tekisi suojella, silittää päätä, suoristaa kaulus, mutta jokaisella on oma polkunsa ja siihen on turha liian vahvasti puuttua.

Kertoja leikittelee, pitää huolen, että lukija kuulee  hänen ilkikurisen hyrinänsä.