Lotta Lundbergin teos Klovnin kyyneleet on koskettava teos 1930-luvusta, lyhytkasvuisista tivolityöntekijöistä, kääpiöistä, joilla on suuret haaveet. Glauer on itävaltalaissyntyinen, keski-ikäinen mies, joka työskentelee New Yorkissa Luna Parkin tivolissa. Hän haaveilee paluusta Eurooppaan, oikean näytelmän kirjoittamisesta ja oman teatteriseurueen perustamisesta. Glauer palaakin meren yli mukanaan Ka, kaltoin kohdeltu näyttelyesine hänkin.

He palaavat 1930-luvun alun Saksaan, eikä mikään olekaan niin kuin ennen. Maailma on muuttunut. Parhaiten tämän oivaltaa maailman pienin kuplettilaulaja Verner, joka ymmärtää vaaran merkit. Ehdoton vetonaula esityksiin olisi myös kyttyräselkäinen mulattikääpiö Nelly, johon Glauer törmää sattumalta. Jokaisella tarinan henkilöllä on omat kipukohtansa, eikä Lundberg päästä lukijaansa helpolla niitä kuvatessaan.

Ryhmä pääsee Vernerin helpotukseksi Ruotsiin Gröna Lundiin töihin. Onko elämä vihdoin järjestyksessä, löytyykö onni ja tasapaino, kun ulkoinen uhka helpottaa?

Teoksen taustana on Lundbergin opiskeluaikoinaan tapaama henkilö, joka aikoinaan oli esiintynyt Ruotsissa tivolissa, ja hänen kohtalonsa. Kuitenkin teos on fiktiivinen, ei mikään elämäkerta.

Teos herätti ajatuksia erilaisuudesta ja toisaalta tiettyjen asioiden yleismaailmallisuudesta. En oikeastaan pitänyt teoksesta, enkä varsinkaan lopusta. Se jätti ankean mielen päiväkausiksi. Myös nimen suomennos on minusta turhan alleviivaava, alkuperäinen Skynda, kom och se toimisi paremmin.

Luin teoksen lukupiiriin, jossa aiheena oli vähemmistöt.