Viikonloppu kului rattoisasti kirjallisuustapahtumassa Joensuussa. Aiheena oli Sana kirjallisuudessa ja toisissa taiteissa. Perjantain luennoille en - harmi kyllä - päässyt. Erityisesti olisi kiinnostanut Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Ulla Pielan alustus Sanasta loitsuna.

Lauantaina sali oli tupaten täynnä, olihan paikalla tuo koljattien koljatti - itse suuri Jari Tervo. Hyvin on Tervolla sana hallussa. Hän kritisoi rankasti nykymediaa ja nykylukijaa: mielipide on kaikesta - varsinkin niillä, jotka eivät ole kritisoimaansa teosta lukeneet. Nykymedia mahdollistaa kasvottoman mielipiteenilmaisun, netissä voi kuka tahansa puhua mistä tahansa. Sloganiksi voisikin nostaa: En ole lukenut, enkä lue. Uutisvirta on Tervon mielestä muuttunut deadline-tilasta online-tilaan. Medialla on syyttäjän ja tuomarin rooli.

Tervo totesi, ettei ole tuohtunut, vaikka häntä on moitittu seksifantasioidensa esille tuomisesta Koljatissa. Sen sijaan hän korosti, että koko teos on fantasiaa, hän on sen täysin tuulestaan temmannut ja hatustaan vetänyt. Toisaalta hän lausahti, että hänen satiiriksi aikomansa politiikankuvaus tuntuukin muuttuneen todellisuudenkuvaukseksi, kiitos median. 

Olipa miten oli, hyvä myyntipuhe Tervon alustus oli.

Tähän myyntikikkaan viittasikin piikitellen yksi tapahtuman puhujista - Pirjo Hassinen. Hän kertoi kirjailijantyöstään itse laatimiensa kysymysten pohjalta. Esille tuli työn intensiivisyys. Sosiaalinen elämä jää kirjoitusprosessin aikana. Kirjan valmistuttua on morkkis - pitäisi käydä lenkillä, siivota ja hoitaa ystävyyssuhteita. Tilaisuutta juontanut Tuula - Liina Varis huomauttikin, kuinka monella mieskirjailijalla mahtaa olla morkkis hoitamattomista kotitöistä suuren kirjoitusurakan valmistuttua. En tiedä, ehkä jollakulla onkin. Voihan olla, että ainakin morkkis perhe-elämään osallistumattomuudesta on, olipa mies tahi nainen.

Myös Kauko Röyhkä esiintyi omaan provosoivaan tyyliinsä. Hän totesi suomalaisen elokuvatuotannon toistavan Tuntemattoman sotilaan teemaa, mitään uutta ei ole. Kuulin takaani vaimeita buuauksia.

Lasten- ja myös aikuistenkirjailija, sanoittaja, kääntäjä ja kuvataiteilija Jukka Itkonen oli hellyyttävämpi ilmestys. Hän luki runojaan, jotka uskomattoman herkällä tavalla kiteyttävät vaikeitakin asioita elämästä. Itkonen kuitenkin totesi, ettei lastenkulttuurin tehtävä ole kasvattaa.

Tänään sunnuntaina puhujina olivat kirjailija Harri Tapper ja professori Anto Leikola. Tapper veteli vakavalla naamalla huikean hauskoja sanontoja eri murteilla. Erityisesti mieltäni ilahduttivat lukuisat lainaukset Maiju Lassilan Tulitikuista, olenhan koulutieni aloittanut Vatasen kylällä Vatalan koulussa. Nykyinen Tohmajärven yläaste tuntee nimen Tietäväisen koulu. Melkoisia veljeksiä ovat nämä Tapperin pojat olleet. Kaikilla on ollut "kunnialliset" ammatit, kunnes ovat "harhautuneet" taiteen tielle, totesi veljeksistä keskimmäinen. Enpä tiennytkään, että kirjailija Marko Tapio oli Tapperin veljeksiä.

Ei Anto Leikolaltakaan jäänyt sana haltuun ottamatta. Hän puhui tieteen kielestä. Siitä, miten yleiskielen sana tarkoittaa aivan jotain muuta jonkin tieteenalan käytössä tai vaikkapa harrastuksiin liittyen - esimerkkinä golfin tasoitus. Itselleni tuli mieleen imurointi, joka nykynuorelle tarkoittaa ihan muuta kuin meille keski-ikäisille perheenäideille.

Mielenkiintoinen tapahtuma. Mikähän on ensi vuoden sana.