Olen autossa työmatkoilla kuunnellut Sofi Oksasen Puhdistusta. Tosin kuuntelu pitkittyi autoremontin takia. Huomasin oikein odottavani pitkää työmatkaani, jotta saisin rauhassa kuunnella teoksen loppuun.

Ennakkoasenteeni oli aika negatiivinen, kuten yleensä, jos jotakuta tai jotakin ylistetään valtavasti. Oksanen yllätti. Tarina piti otteessaan. Tapahtumapaikkoja ja ihmisiä on niukalti (tiedän, näytelmätausta), silti teokseen kietoutuu vuosikymmenten ajalta pelkoa, selviytymistä, syyllisyyttä, vaikeita valintoja. On asioita, jotka eivät muutu, vaikka ympäröivä yhteiskunta ja aika näennäisesti muuttuisikin. Teemat puhuttelevat lukijaa. Myös virolaisuuteen teos avaa uusia näkökulmia.

Ajatukset eivät oikein ole jäsentyneet teoksen tiimoilta. Lue itse - tai kuuntele - jos et vielä ole teokseen tutustunut.