Pitkät työmatkat mahdollistavat äänikirjoihin keskittymisen. Välillä kyllä huomaa keskittymisen herpaantuneen ja ajatusten harhailleen muualla. Joka tapauksessa sain kuunneltua Ranya ElRamlyn Auringon aseman, joka on ollut lukulistallani iät ja ajat.

ElRamly piirtää romaanissaan kuvaa monikulttuurisesta elämästään. Vähän kerrallaan hän valottaa egyptiläisen isänsä ja suomalaisen äitinsä tarinaa. Samalla peilautuu kuva Ranyasta, jonka elämä on ruskeaa ja sinistä, askeettista ja koristeellista - suomalaista ja egyptiläistä. Ranya on itsepäinen lapsi, joka vastoin kulttuuriaan uskaltaa nousta isäänsä vastaan. Hän polttaa tupakkaa, salaliittolaisena äitinsä kanssa.

Isä on hydrogeologi, hän etsii erämaasta vettä. Äiti taas on kotoisin seudulta, jolla on kymmeniä järviä. Auringon asema on täynnä vastakkainasetteluja. Jossain välimaastossa vaeltaa Ranya etsien identiteettiään. "Kun minun isäni tapasi minun äitini - -" toistuu paikoin puuduttavastikin. Toisaalta toisto pitää teoksen pintatason yhtenäisenä. Onneksi tarina ei ole auvoisan idyllinen. Säroineen - suruineen ja eroineen - tarinassa on uskottavuutta, kertojaan voi luottaa. Myös pikkutyttömäinen töksähtelevä kieli tekstin lapsuutta kuvaavissa osissa saa kerrontaan moniulotteisuutta.

Vuokko Hovatan äänessä ei ole vikaa. Lukunautinto jää silti puuttumaan. Kyllä kirja on aina kirja. Tuoksu, painomuste, paperi.