David Safier: Huono karma (Bazar 2011)

Saksalaisen David Safierin teos Huono karma sattui käteeni työpaikkakuntani kirjaston uutuushyllystä. Takakansiteksti kertoo, että teos "on saanut Euroopan tikahtumaan nauruun". Ja kyllä, ainakin pientä hymynkaretta teos sai aikaan.

Teoksen päähenkilö on alussa kliseiseltä tuntuva kolmekymppinen Kim Lange, menestynyt mutta kovin itsekeskeinen televisiotoimittaja. Kimillä on aviomies ja tytär, joille hänellä ei juurikaan ole aikaa. Kyynärpäätaktiikka tuntuu töissäkin olevan tehokkain keino edetä. Sitten tapahtuu kummia. Venäläisestä avaruusaluksesta pudonnut lavuaari surmaa Kimin, ja tämä huomaa syntyneensä uudelleen muurahaiseksi. Muurahaiskeossa Kim tapaa toisen jälleensyntyneen - kuuluisan naistenmie- tai -muurahaisen Casanovan. Yhdessä he pakenevat - ja syntyvät monta kertaa uudelleen. Koko ajan tavoitteena Kimillä on päästä lähelle tytärtään ja entistä aviomiestään Alexia. Aina se ei vain kovin helppoa - varsinkaan jos on syntynyt vasikaksi Kanadassa tai kastemadoksi Irlannissa. Kirja on absurdi, hauska, ja onpa siinä lopussa opetuskin.

Janne Katajisto: Savolaista saattohoitoa (Nordbooks 2011)

Juankoskelaisen Janne Katajiston toinen teos kertoo pohjoissavolaisen nuoriso-ohjaajan yrityksistä selvittää outoja vanhusten kuolemia. Vanhuksia yhdistää samassa kunnanhallituksessa toimiminen vuosikymmeniä sitten, mutta kuka heitä surmaa ja mistä syystä, onkin sitten jo toinen asia. Harmittavasti lukija arvaa loppuratkaisun jo varhaisessa vaiheessa, eikä teos yllä intensiteetiltään lähellekään Katajiston esikoista Savolaista rulettia -teosta. Siinä kirjoittaja keskittyy nuorison ongelmiin, ja vaikka mukana onkin niin venäläistä mafiaa kuin huumeitakin, on teos silti seuraajaansa huomattavasti tiiviimpi.

Anna Jansson: Unissakävelijä (Gummerus 2011)

Anna Jansson ei sen sijaan petä. Tuorein teos Unissakävelijä sijoittuu jälleen Gotlantiin. Maria Wern, poliisi, joutuu pahoinpidellyksi yrittäessään pelastaa erästä poikaa väkivaltatilanteessa. Samoihin aikoihin rantakalliolta löydetään murhattu nainen puettuna morsiameksi. Sivujuonteena teoksessa on Marian ystävän, hänen esimiehensä Erikan rakkaussuhde paikallisen lääkärin kanssa. Miten lääkärin vaimon kuolema hääyönä liittyy uusiin rituaalimurhiin? Teos pitää otteessaan, vaikkei ehkä ihan parasta Janssonia olekaan. Maria Wernin yksityiselämä jää tässä teoksessa hieman taka-alalle, toisin kuin aiemmissa.

Marja-Leena Tiainen: Kahden maailman tyttö (Tammi 2011)

Seitsemäntoistavuotias Turkin kurdi Tara asuu perheineen Helsingissä. Tara haluaisi elää kuin kuka tahansa suomalainen nuori nainen. Isä, veli ja muut sukulaismiehet sen sijaan ovat toista mieltä. Taraa vahditaan ja häntä uhkaillaan. Väkivalta on Taralle arkipäivää. Teos on aika yksiulotteinen, mutta toimii mielestäni hienosti kuvatessaan varsinkin suomalaisten viranomaisten suhtautumista maahanmuuttajiin. Kun sosiaalitäti tulee Taran kotiin puhumaan kouluterveydenhoitajan huomioista, tietää Tara pian saavansa taas puhelimenlaturista selkäänsä.

Jostain luin Marja-Leena Tiaisen saaneen idean kirjaansa tehdessään vastaanottokeskuksessa taustatyötä aikaisemmin ilmestyneeseen Alex-sarjaansa. Aihe on minusta kiinnostava, teinhän itsekin vuosikymmenen työtä maahanmuuttajien parissa, myös vastaanottokeskuksessa. Tosin nyt kymmenen vuotta olen jo ollut pois niistä kuvioista.  Tiaisen teos sopii hyvin yläkoulun ylimmille luokille, miksei lukioonkin, herättämään keskustelua.

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (2006, äänikirja)

Westön kerronta lumosi minut. Maailmansotien väliin sijoittuva sukupolvitarina Helsingistä vei minut täysin mukanaan. En olisi malttanut lopettaa tarinan kuuntelua työpaikan pihalla. Myös Westön kieli, tosin suomennettuna (alkukielellä varmaan vielä toimivampaa), on nautittavaa. Ehkä suurin syy on siinä, että kielessä ei ole mitään kiemurtelevaa. Se on suoraa ja selkeää kerrontaa. Elokuvakin tästä taitaa olla tulossa. Uskaltaisikohan sen käydä katsomassa. Pelkään pettymyksiä hyvien teosten filmatisoinneissa.