En pitänyt Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhasta. Kielellä leikittelyä oli liikaa. Sen sijaan tuorein teos, William N. Päiväkirja, herauttaa veden lukijan kielelle. Carlsonin teoksen päähenkilö, päiväkirjan kirjoittaja, on autenttinen henkilö, jäkälätutkija William Nylander. Itse päiväkirja on fiktiivinen, vain teokseen liitetty sähkösanoma ja kirje, joissa kerrotaan päähenkilön kuolemasta, ovat autenttisia. 

Nylander on kasvitieteilijä sekä lääketieteen ja kirurgian tohtori, joka tuntuu riitautuneen lähes kaikkien kollegoidensa kanssa. Hän huomaa luonteensa puutteet. "Minä olen karkottanut ympäriltäni nekin, jotka ovat minua auttaneet. - - Kunnioitetaanko minua, kun olen kuollut, pystytetäänkö haudalleni kivi? Se kivi ei lämmitä, sitä ei voi syödä." Päähenkilö elää vanhuudenpäiviään Pariisissa, sekaisessa ja kylmässä asunnossa, jossa häntä käyvät tapaamassa vain entinen taloudenhoitaja sekä pari uskollista ystävää. William N. kirjoittaa myös siskolleen Suomeen, eikä taida kirjeissään tuoda esille asioiden todellista huonoa tolaa.

William N. kuitenkin jatkaa uuraasti tutkimustyötään, vaikka kuumetaudit riivaavatkin häntä vähän väliä. Myös nälkä tuntuu olevan usein vieraana, tosin aika ajoin William saa nauttia herkuista, joita kuvataan tarkkaan. Myös kävelyretket Pariisissa ovat päähenkilölle tärkeitä. Ne tuovat tunnelmaa teokseen.

Kristina Carlson luo meille kuvan vanhasta, sairaasta jäärästä, joka kuitenkin on yksinäisyydessään niin kovin inhimillinen. Sanavalinnoillaan hän tekee miehestä elävän. "Sapettaa, kun muistan miten minua kiirehdittiin työssäni Jardinissa, vaikka paikka oli kehno kuin kauppa-apulaisella." "- - nämä komeljanttarit kiinnostavat suurta yleisöä vaikka vain näyttelevät Molierèn kehnoja komedioita naama sminkissä ja peruukki päässä." Kieli on nautittavaa, eikä turhia kommervenkkejä ole.  Ehdottomasti yksi suosikkiteoksistani!

Muita alkusyksyn luettuja ovat:

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

- pidin valtavasti. En osaa kirjoittaa mitään ei-kliseistä teoksesta.

Maggie Stiefvater: Väristys

- töiden puolesta pitäisi lukea nuortenkirjojakin. Houkutus-sarjan köyhä serkku - ihmissusiteemaa sen olla pitää.

Kiran Desai: Hulabaloo puutarhassa

- tätä käsitellään lukupiirissämme Kirja-Inkereissä ensi viikolla, joten ei tästä vielä tämän enempää. Ei Menetyksen perinnön tasoinen, vaikkakin ajatuksia herättävä.