Viime vuonna listan mukaan luin 38 romaania. Mukana ei ole kaikkia tietokirjoja eikä lähes kokonaan luettuja. Olen aika pettynyt saldoon. Tosi kiireinen syksy töissä verotti lukuaikaa, samoin toinen harrastukseni käsityöt.

Onneksi on uusi vuosi ja lukuisat lukemattomat kirjat. Tutustuin tässä taannoin Lukupiiri-blogiin, jonka myötä luetuksi tuli japanilaisen Junichiro Tanizakin teos Avain. Teos on ilmestynyt 1950-luvulla ja on kyllä aika tuhtia tavaraa. Se kertoo päiväkirjamuodossa avioparin seksielämästä. Kumpikin kirjoittaa omaa päiväkirjaansa ja nimenomaan toisen luettavaksi. Lukija pääsee kurkkimaan kuin verhojen raosta eikä aina ymmärrä lukemaansa.

Salaisessa kirjavaihdossa sain ystävältäni Sonjalta hauskan teoksen: Leonie Swannin Murha laitumella. Tämä pääsi Krakovaankin. George Glenn, irlantilainen lammaspaimen, makaa laitumella lapio rinnassaan. Hämmentyneet lampaat ryhtyvät selvittämään murhatapausta. Älykkäin lampaista on neiti Maple, jonka johdolla tapausta pohditaan. George on ollut paimenista parhain - hän on lukenut laumalleen tarinoita, perehdyttänyt ne sivistyssanoihin ja eläintauteihin. Kuka haluaisi pahaa Georgelle? Kaikki huipentuu pubissa pidettävään Glenkillin viisain lammas -kilpailuun, jossa Maple kumppaneineen uskoo marplemaiseen tapaan paljastaneensa tappajan. Hauska kirja.

Loppuviikon sairauslomalla lueskelin petinpohjalla joululahjaksi saamani Tuomas Liuksen Laittomat. Esikoisteos Haka on vielä lukematta, muttei se juurikaan haitannut lukukokemusta, vaikka paikoin edeltäjään viitattiinkin. Laittomien päähenkilö Marko Pippurinen - epäsiisti ja huonotapainen yksityisetsivä/autonkorjaaja/taksirenki. Hauskaksi Laittomat tekee se, että siinä liikutaan lapsuuteni ja nuoruuteni maisemissa. Kyllähän minäkin Junkkarin Palin muistan.

Aluksi tekstin kliseemäisyys kiukuttaa. Stereotypioilla mässäillään oikein olan takaa ja alleviivaten, niin että se alkaa pian naurattaa. Pippurinen on junttien juntti ja kaikkea muuta, jolla kuitenkin on hyvä sydän. Mukana on niin kettutyttöjä kuin remesmäisiä entisiä vakoojia. Henkilöitä on aluksi paljon ja tapahtumat tuntuvat toisistaan irrallisilta. Langat alkavat kuitenkin solmiutua, ja tapahtumat kietoutuvat toisiinsa. Pippurinen on lopulta sankareitten sankari taisteluparinaan kova ja kaunis poliisikomisario Julia Noussair. Lain molemmilla puolin liikutaan. Kyllä menee Hakakin lukulistalle.

Liukselta voi odottaa paljon.