Olen lukenut paljon, kaunokirjallisuuttakin. Viimeksi novelleja. Ainevihkoista ja koepapereista kaikki. Omat herkkulukemiset ovat edelleen vähissä. Tässä alkutalven aikana sain luettua Jo Nesbön järkäleen Panssarisydän. Jossakin lehtiarvostelussa joku sanoi teosta ehkä maailman parhaaksi dekkariksi. Ei nyt sentään, mutta Harry Hole -turjake ei koskaan petä. Teoksen juoni on erittäin monipolvinen ja pitää kyllä tiukasti otteessaan.
Toinen lukemani teos ruodittiin lukupiirissämme Kirja-Inkereissä. Sydäntalven teemaksi arvottiin teekutsut, jota teemaa ensimmäisenä edusti Michael Cunninghamin Tunnit. Luultavasti sen olen aiemminkin lukenut, ja ainakin elokuva on melko tuoreenakin muistissa. Tunnit viehättää minua monitasoisuudellaan. Teoksessa ollaan Virginia Woolfin maailmassa, 50-luvun lähiörouvan elämässä sekä 90-luvun New Yorkissa. Virginia Woolfhan oli itsetuhoinen proosan tajunnanvirran edelläkävijä. Mielenkiintoisesti tasot limittyvät teoksessa. Ehdottomasti yksi lempikirjoistani kerronnallisesti.
Tällä hetkellä teekutsukirjana on Andrei Kurkovin Kuolema ja pingviini. Teos on vielä vähän kesken, mutta on kyllä oiva lukukokemus. Omana ehdotuksenani teemaan on Eric Malpassin teos Joenrannan talossa. Näistä myöhemmin lisää.
Hyllyssä joululomaa odottavat jo Linda Olssonin Sonaatti Miriamille, Lehtolaisen uusin, Marko Kilven Kadotetut sekä teos Elisenvaaran pommituksista (Rahkola & Geust) sekä monta muuta. Ei taida loma riittää.
Kommentit