Loma on siitä hyvä, että voi lukea vaikka aamuyöhön. Ei tarvitse miettiä, montako tuntia ehtii nukkua.

Joku pölvästi aloittaa neliosaisen sarjan viimeisestä, toki itsenäisestä, osasta. Sirpa Kähkösen Lakanasiivet (2007) on kuvaus Kuopiosta sotakesänä 1941. Eri-ikäiset ja -taustaiset naiset pyrkivät selviytymään. Jollakin on ikävä Karjalaan jäänyttä kotia, toinen kaipaa maalle turvaan lähetettyjä pienokaisiaan. Toivottomuus ei kuitenkaan ole Kähkösen teoksen teema. Ilmahälytysten välissä voidaan kokea pieniä ilonhetkiä, ripaus entistä, vapaata elämää. Teoksessa tulee hyvin esille se, miten vaikeina hetkinä tuetaan toista ja pidetään huolta tuntemattomistakin. Henkilöitä Kähkösen teoksessa on paljon, he eivät kuitenkaan jää karikatyyreiksi vaan lukija saa nähdä inhimillisiä heikkouksia ja vahvuuksia.

Dramaturgi, käsikirjoittaja Elina Halttusen esikoisromaani Saaressa kaikki hyvin (2009) yllätti positiivisesti.   Kertojana on Maria, kahden näyttelijän tytär, jonka kasvatus jää isovanhempiensa harteille. Maria viettää paljon aikaansa isovanhempien kesähuvilalla. Lapsuuteen kuuluu aurinkoisia kallioita, uimista, serkkuja, tätejä. Teos keskittyy Marian lapsuuteen, mutta vie kertojan vuosikymmenien läpi keski-ikäisyyteen ja oman itsensä tuntemiseen.

Herkullisesti Halttunen osaa tuoda esille tapahtumat lapsen perspektiivissä. Teoksen nimi on ironinen. Isoäidin ja isoisän keskinäinen suhde ei suinkaan ole ongelmaton. Isän ja äidin suhde Mariaan on myös traumaattinen. Kirja on hauska, haikea, surullinen, kesäpäivän lämmin.

Eppu Nuotion Paine (2010) jatkaa Pii Marinin ja Juha Heinon yhteistä tarinaa. Pii on muuttanut vihdoin Heinon luo, ja parisuhteen on aika vakiintua. Kuinka impulsiivisen Piin ja harkitsevan Heinon yhteiselo sitten sujuu, on asia erikseen. Teoksessa Pii jatkaa Heinon avustuksella isänsä kuoleman tutkimista. Asiat alkavatkin selvitä.

Sivujuonteena on Piin veljen Joelin muutto Piin entiseen asuntoon. Naapurissa asuu kummallinen pariskunta. Mies on kaikkien unelmavävy, nainen kalpea, kaunis mutta niin kovin rikki. Tahtomattaan Joel joutuu sekaantumaan perheen asioihin, eikä sekaantuminen lopulta olekaan niin vastenmielistä.

Nuotio kirjoittaa kovin lyhyin virkkein. Iskee sarjatulta. Aluksi tuntuu, että asiaa on vähän. Silti teokset on luettava loppuun - eikä jälkimakukaan ole paha.

Neljäs lukemani teos onkin ei-suomalaista, suomeksi tosin - Laurent Gaudén Kirottu suku (2004, suom. 2008). Erikoinen, viehättävä sukuromaani, joka sijoittuu Etelä-Italiaan, pieneen kyläpahaseen. Tuntuu jotenkin hassulta puhua sukuromaanista. Teos ei ole paksu. Silti siinä ennätetään käydä läpi viiden eri sukupolven elämä 1870-luvulta nykypäivään. Yhdellä sivulla ehtii tapahtua paljon. Teos kertoo Scortan suvusta, joka saa alkunsa erehdyksestä. Apulian auringon alla jokainen sukupolvi saa oppia, että yksilöllä ei ole merkitystä, vain suku on tärkeä. Silti jokainen joutuu rakentamaan oman elämänsä alusta alkaen ymmärtääkseen kaiken tärkeän. Ei tätä oikein voi sanoin kuvailla, lue itse.