Gil MacNeilin Oman elämänsä puikoissa on hömpähtävä tarina kahden pienen pojan äidistä, joka miehensä kuoltua palaa kotiseudulleen ja jatkaa isoäitinsä lankakauppaa. Hän panee lankakaupan uuteen kuosiin ja alkaa järjestää Stich`n  Bitch -tapaamisia kaupassaan. Teos kertoo selviytymisestä, ystävyydestä, rakkaudestakin. Teoksessa on sama perusidea kuin Kate Jacobsin Pienessä lankakaupassa. Pidin tästä jostakin syystä kuitenkin enemmän kuin Jacobsin teoksesta. Mitään maailmoja järisyttäviä lukuelämyksiä eivät ole kumpikaan.

Tuhtia tavaraa yleensä sen sijaan ovat Donna Leonin dekkarit. Tällä kertaa komisario Guido Brunetti tutkii Ystävä sä lapsien -teoksessa lapsikauppaa. Karabinieerit mukiloivat arvostetun lastenlääkärin ja sieppaavat tämän lapsen. Brunetti tutkii, halveksii Venetsian valtaavia turisteja ja nauttii keskusteluhetkistä vaimonsa Paolan kanssa. Teemoina teoksessa ovat lapsettomuus, vallankäyttö, moraalinen tiukkapipoisuus. Ei ehkä ihan parasta Leonia. Johtunee siitä, että tarinassa ei ole dekkareille tyypillistä rikosta, ja juoni, vaikka selkeä onkin, jää minusta aika heppoiseksi. MacNeilin kirjaan verrattuna Ystävä sä lapsien on kuitenkin eri planeetalta.