Jo aiemmin syksyllä kuuntelin työmatkoilla Jari Tervon Koljatin. En ole ollenkaan kiinnostunut politiikasta, joten aluksi ajattelin, etten saa kirjaa kuunneltua. Ilokseni teos ei olekaan vain kuivakka poliittinen ivailu vaan erään keski-ikäisen miehen toilailuista kertova tarina. Itse kertomus ei nyt kovinkaan kummoinen ole, mutta Tervon napakka tyyli piti kuitenkin kiinnostuksen yllä loppuun saakka.

Sain viimein loppuun myös Monika Fagerholmin Amerikkalaisen tytön. Lukuprosessi oli pitkä. Hitaus johtui luultavimmin erikoisista virkerakenteista. Fagerholmin virkkeet saattoivat katkeilla kesken. Tajunnanvirtamaisesta tyylistä johtuu osin myös teoksen unenomainen tunnelma. Sadulle tyypilliseen tapaan paikoilla ei ole tarkkoja nimiä  - puhutaan Seudusta ja liejuisemman rannan talosta sekä Merenrantakaupungista. Myös aika on epämääräinen. Henkilöitä on aika paljon, ja näkökulma vaihtuu välillä. Säihkenäyttämö on alkavan vuoden projekti.

Joulupukin paketissa oli Michael Connellyn Kova tuomio. Connelly on minulle uusi tuttavuus, vaikka tuntuukin olevan suosittu ja kuuluisa. Connellyn teos kertoo asianajaja Mickey Hallerista, joka palaa oikeussaliin perittyään tapetun kollegansa oikeusjutut. Ihan kelvollinen oikeussalidraama, jossa on hyviksiä ja pahiksia vai mitenkä se meni. Kannattaa lukea.

Viime yönä valvoin kahteen asti Åsa Larssonin kanssa. Kunnes vihasi asettuu -teoksessa seurataan jälleen syyttäjä Rebecka Martinssonin ja rikoskomisario Anna-Maria Mellan tutkimuksia. Tällä kertaa tutkimusten kohteena on sukellusmatkalla kadonneiden nuorten tapaus. Kiirunassa kyläyhteisön paine on kova, poliisille ei turhia juoruilla. Larssonin dekkareihin olen ihan koukussa. Kannattaa aloittaa Aurinkomyrskystä - on muuten elokuvanakin.