Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia kertoo keski-ikäisistä sisaruksista, Erikistä ja Ingasta, jotka isänsä kuoleman jälkeen ryhtyvät selvittämään oudon kirjeen mysteeriä. Mikä on salaisuus, jota isä ei saa paljastaa. Salasuhdettahan tietysti ensin epäillään, mutta siitä ei taida tällä kertaa olla kyse. Sen sijaan salasuhteita löytyy muualta.

Päähuomion teoksessa saa newyorkilainen psykiatri Erik, jonka talon alakertaan muuttaa kaunis jamaikatar Miranda.  Kuulostaa saippuaoopperalta, mutta sitä teos ei missään nimessä ole. Teoksessa tarkastellaan miehen elämää monelta kannalta, varsinkin isän ja lapsen suhdetta. Teemoja tuntuu paikoin olevan turhankin paljon, onhan mukana niin homoseksuaalisuutta kuin mielen järkkymistä. Kaikkea kuitenkin sitoo jollain tavalla lapsuus ja lapsuuden traumat.

Rinnakkaiskertomus nykypäivän New Yorkin ohella kulkee isän kirjeissä ja päiväkirjoissa sotaan ja sodanjälkeiseen aikaan. Kiehtovammaksi aiheen tekee kirjailijan loppukommentti, jossa tämä toteaa kirjeiden olleen autenttisia oman edesmenneen isänsä kirjeitä. Ehkäpä juuri se selittääkin joidenkin hahmojen irrallisuuden.

Ihan luettava teos, ei kuitenkaan vienyt yöunia. Psykoanalyysia oli makuuni turhan paljon.