Vihdoin sain luettua loppuun Patricia Cornwellin teoksen Silminnäkijä, joka on jatkoa Vaarassa-teokselle. Olen kova Cornwell-fani, Kay Scarpetta on minut koukuttanut. Myös Cornwellin pohdiskeli Viiltäjä-Jackin henkilöllisyydestä oli kiinnostavaa luettavaa. Kummasti vain ei nämä piirisyyttäjä Monique Lamontin tarinat sytytä. Vaikka tuo Vaarassa-teos on omassa hyllyssä ja olen sen lukenut, muistikuvat teoksesta ovat hataria.

Silminnäkijässä Lamont palkkaa apurikseen komean Win Garanon selvittämään vuosikymmenten takaista murhaa. Tyngäksi kutsuttu kauppias-poliisi auttaa Garanoa, ja näiden välille kai yritetään saada jotain kipinääkin. Ei onnistu. Henkilöhahmot jäävät irrallisiksi ja lukijalle vieraiksi. Sympatiat eivät ole oikein kenenkään puolella. Ei edes hehkuteta oikeuspatologisilla yksityiskohdilla, kuten Scarpetoissa. Vielä kun sotketaan politiikkaa mukaan, niin ei kiitos. Mieluummin luen vaikka Remeksiä uudelleen. Pettymys.

Alkutekijöissään on vielä lukusaralla Miehet, jotka vihaavat naisia. Tänä iltana taidan poiketa sen katsomassa elokuvanakin.

Horisontissa siintää jo kesäloma, jolloin on enemmän aikaa lukea.