Patricia Cornwell: Kuolleiden kirja

Olen Patricia Cornwell -fani. Hyllystäni löytyy omanakin toistakymmentä teosta. Kylmähermoinen kuolemansyyntutkija Kay Scarpetta on perustanut yksityisen rikospatologian vastaanoton Charlestoniin. Ympäristö on vieras, eikä vastaanotto uudelle tulokkaalle ole kovinkaan ruusuinen. Marino on lähtenyt Scarpetan matkaan, mutta ei kestä tämän kihlautumista Benton Wesleyn kanssa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat osaksi Italiaan, jossa kuuluisa amerikkalainen tennistähti löydetään surmattuna. Samanlaisia surmia tulee vastaan Scarpetan kulmillakin. Onko Scarpetan pahimmalla vihanaisella tohtori Selfillä osuutta kuolemiin?

Hiukan pitkäveteisen alun jälkeen teos imaisee taas lukijan omaan kamalaan maailmaansa.

Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava

Kirjaston lukupiirissä teemana oli Pirkko Saision tuotanto. Täytyy myöntää, että Elämänmenoa lukuun ottamatta kaikki Saision teokset, joita olen lainannut, ovat jääneet kesken. Pienin yhteinen jaettava on positiivinen yllätys. Saisio kertoo omaelämäkerrallisesti lapsuudestaan ja identiteettinsä kehittymisestä, toinen taso liikkuu nykyajassa ja Saision isän kuolemassa.

Oman isäni kuolemasta on vuosi. Kyynelsilmin luin, miten Saisio silitti muovikassia, jossa oli hänen isänsä sairaalasta annetut tavarat. Samalla tavoin otin minä vuosi sitten terveyskeskuksessa vastaan muovikassin, jossa oli isäni vaatteet, silmälasit ja lompakko. Hyvin surullinen tehtävä.

Saision ajankuva on erinomainen. Hän kuvaa, miten kommunistiperhe perustaa oman yrityksen ja rikastuu, mikä aiheuttaa henkisiä ristiriitoja. Saisio kuvaa myös upeasti lapsen ja aikuisen suhdetta - miten isä aina toistaa kärsimättömänä "No mikä sillä nyt on?" pienen Pirkon itkiessä ymmärtämättömyyttään maailman pahuutta. Toisaalta Saisio kuljettaa eteen äidin, joka on kyllä paikallakin mutta jonka ajatus harhailee muualla. Mummo ja pappa luovat tukiverkkoa pienen Pirkon ympärille tämän etsiessä sukupuoli-identiteettiään. Minän lisäksi on hän - ja jatkuva vierauden tuntu.

Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila

Mehranin Lumoavien mausteiden kahvila taas on melkein hömppää. Teos kertoo iranilaissisarusten Irlantiin perustamasta Babylon Cafésta.  Sisarukset ovat paenneet Iranin kauhuja ja yhden sisaruksen väkivaltaista aviomiestä.

Ristiriitoja paikallisten asukkaiden kanssa tietysti on, mutta aivan kuten pienessä suklaapuodissakin lumoavat tuoksut johdattavat asiakkaat sisään. Teoksessa on hiukan rakkauttakin, mutta varsinainen rakkausromaani se ei ole.

Lumoavien mausteiden kahvilassa käsitellään samoja teemoja kuin vasta kuuntelemassani Tuhat loistavaa aurinkoa -teoksessa. Jos Hosseinin teos saisi minulta viisi tähteä aurinkojen seuraksi, Mehran saisi tyytyä kahteen.