Mari Jungstedtin esikoisjännäri Kesän kylmyydessä on saanut jatkoa romaaneissa Meren hiljaisuudessa ja Saaren varjossa. Luin peräjälkeen molemmat, ja pidin enemmän uusimmasta. Päähenkilönä Jungstedtin teoksissa on rikoskomisario Anders Knutas, rinnakkaistarinana kulkee toimittaja Johan Bergin ja gotlantilaisopettajan suhde.

Meren hiljaisuudessa Visbyn poliisi saa tutkittavakseen puliukkoutuneen valokuvaajan raa´an surman lisäksi neljätoistavuotiaan ratsastajatytön surman. Liittyvätkö surmat toisiinsa - tätä joutuu Knutas pohdiskelemaan median valtavan painostuksen alla.

Saaren varjossa -teoksessa löytyy ensin päätön hevonen. Pikku hiljaa alkaa tulla ihmisruumiitakin - kaikissa yhteisenä tekijänä hukuttaminen, hirttäminen ja viiltely. Saako Knutas selvitettyä raakuudet? Jääkö hänelle aikaa viettää lomaa tanskalaisen kätilövaimonsa sekä lastensa kanssa? Samat teemat - riittämättömyys, median paine - toistuvat molemmissa teoksissa. Saaren varjossa -teos menee syvemmälle ja on väkivaltaisempi kuin Meren hiljaisuudessa. Jännitys säilyy lähes loppuun saakka.

Nyt lukulampun alla on Patricia Cornwellin Kuolleiden kirja. Olenko jäänyt dekkarikoukkuun?

Jännittäviä lukuhetkiä!