Luin Sylvia Plathin omaelämäkerrallisen teoksen Lasikellon alla. Teos kertoo lahjakkaan amerikkalaisen kirjailijan opiskeluajoista, mielenterveyden järkkymisestä sekä hänen toipumisestaan mielisairaalassa.

Mielenkiintoa lisää tieto, että Plath päätyi myöhemmin surmaamaan itsensä kaasulla. Teoksessa minua viehätti se, että lukijalle paljastuu Plathin mielenterveysongelmat vasta pikku hiljaa. Ainakin aluksi pidin päähenkilön tekemisiä tavallisen opiskelijanuoren toilailuina. Myös hänen tuumailujaan poikaystävien suhteen voisi pitää jopa humoristisina. Kummalliselta tuntuu, että kirjailija pystyy etäännyttämään itsensä tapahtumista. Ei tunnu siltä, että hän olisi kirjoittanut omista kokemuksistaan. Tapahtumilla ei mässäillä.