On se hyvä, että olen perustanut tämän vinon monokkelin. Täältä voin joskus tarkistaa, olenko jotain jo lukenut. Taisi nimittäin käydä niin, että Donna Woolfolk (mikä hauska nimi Villavaaraan!) Crossin teos Paavi Johanna tuli toistamiseen luetuksi. Yksi kerta olisi riittänyt. Huomasin kyllä jossakin vaiheessa, että tarina on tuttu. Pakkomielle vain on lukea loppuun aloittamansa.

Paavi Johannassa kiinnostavinta on ajatus siitä, miten keskiajalla naiset saivat koulutusta tekeytymällä miehiksi. On olemassa legenda, jonka mukaan paavina tosiaan oli 800-luvulla pari vuotta nainen - Johanna. Hän paljastui synnytystuskiensa takia. Muuten tarina on ennalta arvattava ja henkilöt yksiulotteisia. Rakkaustarinakin tähän on ympätty.

Äänikirjana autossa on Åsa Larssonin Sudentaival. Senkin muistan joskus lukeneeni. Vastikään katsoin sarjan edellisen, Aurinkomyrskyn, elokuvana. Iltalukemisena on uusi tuttavuus, Åke Edwardsonin Melkein kuollut mies. BlogiMies sen jo luki ja piti lukemastaan. Hyllyssä on lisäksi uusinta Marklundia ja Remeksen tuorein. Kertooko tämä jotain minusta?