Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus tarttui käteeni kirjastossa.
Hämärästi muistelen joskus lukeneeni arvostelun kyseisestä teoksesta.
Setterfieldin esikoisteos on ilmestynyt suomeksi 2007. Teoksessa on
kehyskertomus, jossa antikvariaattorin tytär, kirjoista lumoutunut
Margaret kutsutaan kirjoittamaan kuuluisan kirjailijan Vida Winterin
elämäkertaa. Margaret pääsee pikkuhiljaa hivuttautumaan erakoituneen
kirjailijan tarinaan salapoliisin tavoin. Dekkarimaisuus on yksi
teoksen koukuista.
Winterin tarinan mukana lukija pääsee kurkistamaan samaan tunnelmaan, joka tulee tutuksi 1800-luvun romanttisissa brittiromaaneissa. On kartanoita, tulipaloja, kotiopettajattaria, aviottomia lapsia ja tietysti orpojakin. Yhtenä teemana on kaksosuuden vaikutus yksilöön. Yllättävää kyllä romantiikkaa teoksessa on lopulta aika vähän. Viittaukset Kotiopettajattaren romaaniin ja Humisevaan harjuun ovat suoria, eivätkä häirinneet ainakaan minua. Suorinta lainausta ovat miljöö ja henkilöhahmot. Vida Winterin lopullisen henkilöyden paljastuminen lopussa on hiukan epäuskottava, mutta genreen yhdistettynä toimii.
Pitkästä aikaa luettavana oli teos, joka vei tilaa yöunilta.
Winterin tarinan mukana lukija pääsee kurkistamaan samaan tunnelmaan, joka tulee tutuksi 1800-luvun romanttisissa brittiromaaneissa. On kartanoita, tulipaloja, kotiopettajattaria, aviottomia lapsia ja tietysti orpojakin. Yhtenä teemana on kaksosuuden vaikutus yksilöön. Yllättävää kyllä romantiikkaa teoksessa on lopulta aika vähän. Viittaukset Kotiopettajattaren romaaniin ja Humisevaan harjuun ovat suoria, eivätkä häirinneet ainakaan minua. Suorinta lainausta ovat miljöö ja henkilöhahmot. Vida Winterin lopullisen henkilöyden paljastuminen lopussa on hiukan epäuskottava, mutta genreen yhdistettynä toimii.
Pitkästä aikaa luettavana oli teos, joka vei tilaa yöunilta.
Kommentit