Viisikko-kirjoilta ei kai kukaan 50-60-luvuilla syntyneistä ole voinut välttyä. Lelumaan Niksu taitaa parhaillaankin pyöriä lastenohjelmissa. Barbara Stoney valottaa elämäkerrassaan Enid Blytonin kirjailijanuraa ja perhe-elämää. Blyton kuvataan tinkimättömän ahkerana kirjoittajana, suurena hyväntekijänä ja herttaisena tätinä kirjojensa ja lehtiartikkeleidensa takana. Merkittäviä Blytonin tuotannossa ovat myös opetuskäyttöön tarkoitetut materiaalit. Monet brittilapset ovat perehtyneet mm. kasvi- ja eläinkuntaan Blytonin oppien kautta.

Stoney vilauttaa onneksi myös ihannekuvan pimeää puolta: Blytonin äkkiväärää luonnetta, uskottomuutta ja joltisenlaista tunteettomuuttakin. Blytonin lapsia teoksessa ovat lapset kirja kädessään, omille lapsille ei tunnu aikaa jäävän. Taustalla häilyvät hylkäämisen tunteet kirjailijan omassa lapsuudessa. Myös Blytonin elitistisiin ja jopa rasistisiinkin mielipiteisiin viitataan. Jossakin  vaiheessa ympäröivän yhteiskunnan arvot eivät enää vastaakaan Blytonin arvoja.

Teos ei onneksi ole turhan kiiltokuvamainen. Liitteitä en kuitenkaan jaksanut lukea.