Lukupiirissämme on tänä talvena luettu naiskirjailijoiden teoksia. Viime kerralla tuli asian vierestä puhetta venäläisistä klassikoista. Tajusin, että varsinkaan venäläisistä nyky(nais)kirjailijoista ei minulla paljoa ole käsitystä. Niinpä kirjaston sivuille surffailemaan. Sieltä löytyi Ljudmila Ulitskajan Iloiset hautajaiset (2002, suom. Elina Kahla).

Iloiset hautajaiset on kuvaus venäläisloikkari Alikin viimeisistä päivistä New Yorkissa. Alik on kuvataiteilija, jonka kuolinvuoteen ympärillä pyörii monenlaista väkeä. Suurin osa on venäläissiirtolaisia - vaimo, entinen rakastettu, tytär, rakastajatar, pari pappia. Juodaan votkaa. Katsotaan televisiosta vallankaappausyritystä Moskovassa - ehkä ikävöidäänkin entiseen kotimaahan. Itketään ja nauretaan.

Teoksessa on kuoleman lisäksi muitakin vahvoja teemoja, mm. siirtolaisuus, toiseuden tunne, rakkaus, seksuaalisuus, pettymys, viha, äidin ja tyttären suhde, ammatilliset kysymykset, uskonnollisuus jne. Ei auta, on se luettava uudelleen, jotta ajatukset selkeytyisivät. Ei siis huono teos ollenkaan.